Tämänkertainen seuramme kevätretki jouduttiin typistämään yhteen vuorokauteen, koska meneväiset jäsenemme olivat vastikään kotiutuneet kuka Balilta kuka Prahasta ja matkustuskiintiö oli suht’ täynnä.

Menimme siis Tallinnaan, kuinkas muuten. Tallinkin katamaraani viskasi Kaukon ja Hessun reilussa puolessatoissa tunnissa Suomenlahden yli. Pekka oli jo saapunut muutamaa tuntia aiemmin hoitamaan huonevarauksen Tallinnan bussiterminaalin öömajasta, jossa olimme perinteisesti edelliselläkin reissulla vierailleet.

Kävimme heittämässä kassit ja oluenkuljetuskärryt öömajaan ja painuimme samantien vanhaan kaupunkiin ja siellä Pappa Pizzaan murkinalle oluen kera tietty. Tässä vaiheessa Pekka oli ehtinyt jo sijoittaa kaksi kymppiä vanhaan USSR-rannekelloon, joka toimi menneen maailman oppien mukaan, eli lopetti hommansa heti, kun silmä vältti.

Jatkoimme kapakkakierrosta ja pari olut-uutuuttakin osui kohdalle, mm. tanskalainen lager Giraf. Kuitenkin tarjonta oli hieman alavireinen ja Pekan maininta Saaremaan Ölletehasin konkurssista veti aatokset vakaviksi etenkin, kun Karksin oluttakaan ei tahtonut pubeista millään löytyä.

Taivalsimme kuitenkin sitkeästi edelleen krouvista toiseen ja Kloosterissa sitten osuimme kultasuoneen; Karksia hanassa seka vaaleana, että tummana! Tappi Kauko yltyi suorastaan runolliseski ylistäessään näiden mainioiden oluiden makunyansseja. Tumman Karksin kauan suussa viipyvästä makukirjosta saattoi vaikkapa erottaa päärynän.

Matkamme oli kliimaks-pisteessä. Illan pimetessä ja ravintolan takassa palavien metristen halkojen loimussa jutut rönsyilivät herkullisesti kielenkantimien voitelun toimiessa maksimaalisen optimaalisesti. Esitettiin mm. ajatus, että olutseura ESAT ry. ryhtyy kohentamaan Karksin panimon tunnettuutta maailmalla seuraavasti: Seura myy Michael Jacksonille yksinoikeuden juttuun, kuinka maratoonarinakin kunnostautunut Kauko juoksee olutta pullolleen (=pullollaan) lastattu rinkka selässään Karksista Pietarin kautta Koffin Keravan panimolle. Tämän juoksun tarkoitus on osoittaa koko maailmalle ja erityisesti Suomen päättäjille oluen tervehdyttävä vaikutus ja kuinka pienet panimot tulisi säilyttää ja saattaa oluen hinta Suomessa inhimilliselle tasolle, jotta kaikki kansankerrokset voisivat sitä tyytyväisin mielin nauttia, ja katkeruus olisi vain jalohumalan eikä verotuksen synnyttämää!

Takaisin maanpinnalle oli palattava ja pikkuevästä hankittuamme ajelimme taksilla öömajalle. Kello oli jo yli puolen yön jotenka ulko-ovi oli lukossa. Noin viidennentoista soiton jälkeen yöportieeri tuli viimein avaamaan, joten ei käynyt niinkuin muinoin joillekin Prahassa. Eipä poijaat kauan kämpillä vanhenneet, kun puheen porina muuttui enemmänkin kuorauksen korinaksi.

Seuraavana aamuna pääsimme kiitettävän ripeästi jalkeille…oli syytäkin, sillä paatti lähtisi jo klo 1200. Ehdimme vielä Raatihuoneen torin terassilla nauttimaan aamuvirvokkeet. Hessu tilasi kahvin sanoen "kohvi". Tarjoilija toisti "koffi" ja painui saman tien tiehensä. Kun muiden Sakut tulivat pöytään, kysyi tarjoilija vielä mitä Hessu halusi. Hessu sanoi tällä kertaa selkeästi artikuloiden "koffi" haluten siis nyt olutta. Tarjoilija meni toimittamaan tilausta ja kahviahan sieltä sitten tuli. Outoja nuo virolaiset!

Joo. Oluttuliaiset hankimme vanhan kaupungin kupeessa olevasta Spar-marketista. Paikalliset vahvat oluet maksoivat n. 10 kruunua/puolikkaan pullo ja Kaukoon iski ahneuden henki. Kassi painoi ainakin 30 kiloa ynnä 12 litran avoin Saku Rock-laatikko. Luonnollinen seuraus oli, että olutkärryt hajosivat heti ensi metreillä. Ensin kaikkosi joku vieteri luodin nopeudella ja sitten pyörä kanttasi horisontaaliasentoon. Onneksi Hessun laatukärryt pelastivat tilanteen, olihan katamaraanin lähtöön enää vajaa tunti aikaa.

Pian taksilla satamaan ja hankalia rappuja pitkin saaliitamme raahaten päädyimme lopulta Express ykkösen mukaville penkeille. Kippari kohotti nopeuden 36 solmuun ja pian olimme taas Hesassa, jossa matka todettiin onnistuneeksi sen kompressoidusta luonteesta huolimatta

Sanoi: Varatappi Hessu