Pienen katkoksen jälkeen oli syytä elvyttää taas keväinen olviretki Baltiaan. Pääkohteena oli Pärnun viehättävä kylpyläkaupunki, jossa oli vanhan kaupungin kupeessa varattuna Hrutshevin-ajan kerrostalosta ihan säällinen kaksio yöpymistä varten.
Eero, Hessu, Kauko ja Väiski pyyhkäisivät joutuisasti Tallinkin katamaraanilla lahden toiselle puolelle kulkupeleineen, joka tällä kertaa oli Volvo 242 vm. 1982, eli perinteet olivat tässäkin suhteessa voimissaan.
Kartoitusta oli ennen matkaa tehty josko yrittäisimme vierailulle Viru-Nigulan panimoon, mutta hygieniasyihin vedoten panimo kieltäytyi sinänsä puhtoisia oluenystäviä sammioiden ääreen päästämään. Varakohde Saku oli mukavasti matkan varrella, joten Volvon kokka sitä kohti.
Suru-uutinen, että Karksin valmistus oli päättynyt alkuperäisessä panimossaan muuttui iloksi jo Tallinnan Selver-marketissa, kun bongasimme Viru-Nigulan panemaa Karksi-olutta kaupasta.
Sakuun saavuttuamme löysimme panimon myymälän, jossa oli kaupan tavanomaista myynninedistämiskrääsää, mutta ei olutta. Tuotantolaitokseen pääsi tutustumaan vain ulkokohtaisesti, kookkaalta vaikutti, vierailu sisätiloihin on mahdollista, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen. Pian jatkoimme paikoin remontissa olevaa Via Baltiaa kohti Pärnua ja sinne saavuimme kummemmitta kommelluksitta, olihan varmakäyntinen Ruotsin Rauta allamme. Myös meteorologista tutkimusta harjoitettiin. Ulkolämpötilan mittaus oli ajon aikana käynnissä ja empiirinen toteamus oli, että metsäosuuksilla lämpötila aina nousi n. 1 asteella avonaiseen maastoon verrattuna. Parhaimmillaan mitattiin hellelukemia ja sehän passasi!
Vaikka kylpyläkaupungissa lopulta oltiinkin, kylpyihin ei ollut aikaa, eikä liioin intressejäkään. Sillä kurkkutorven kylvetys oli mielessä ja kortteerissa tarjoilimme itsellemme muutaman laadukkaan virolaisen oluen valmistautuessamme vanhan kaupungin kierrokselle. Kortteerin emäntäkin poikkesi pitämässä ”floor show’n” – eli eestinkielisen pikakurssin, kuinka kortteerissa ollaan ja eletään.
Pärnussa ei vielä turistien tulvaan törmännyt, ja
rauhassa ja väljissä tunnelmissa vaelsimme krouvista toiseen
nautiskellen 20 kruunun tietämiin hinnoiteltuja olutannoksia.
Maailman pienuudesta saimme myös todistuksen, kun yhytimme miekkosen,
joka oli kotoisin samoilta tekoselkosilta Väiskin kanssa. Olipahan
taas hyvä syy maljojen kohottamiseen.
Kortteerille saavuimme joskus pikkutunneilla ja tarinaa riitti vielä
tunti – pari, kunnes sitkeinkin veikko vaipui huurteiseen uneen.
Eero (perkele) heräsi jostain atavistisesta tottumuksesta jo seitsemän
nurkilla ja eihän siinä muu auttanut, kuin tehdä samoin,
vaikka alkukankeutta oli havaittavissa. Lähdimme aamukahville
ja patikoimme kohtuullisen kierroksen pitkin Pärnun kauniita puistoja
ja ranta-alueita.
Iltapäivällä kävimme katsomassa Andropovin huvilaa,
jonka sosialistisen Eestin kansa oli spontaanisti pääsihteerille
rakentanut ja omaan käyttöön luovuttanut. Paikka sijaitsee
Pärnun lahden rannalla viitisen kilometriä kaupungista pohjoiseen.
Viitoitus oli alueelle kohtuullinen, mutta itse rakennuksen tunnistamisen
kanssa oli vaikeuksia, eikä siellä mitään turistikohdemeininkiä
todellakaan ollut. Rakennusehdokkaita oli oikeastaan kolmekin kappaletta.
Jälkikäteen sain kuulla, että se pohjoisin oli se oikea.
Moisen kohteen pällisteleminen olikin taas herättänyt
janon ja niinpä takaisin kaupunkiin ja olusille.
Ideoimme oluen ystävän selviytymispakkausta: Pikku reppu, jossa 2-4 tölkkiä olutta ja kylmäpussi, joka hädän hetkellä rikotaan ja kas, kohta sinulla on viileätä juomaa. Edellisen yön temmellys oli lyönyt matkaajiin leimansa ja ideoinnit olivat siltä päivältä ideoitu. Univelka vaati saatavansa takaisin jo aikaisin, mitä nyt Eero ja Kauko tekivät vielä kohtuullisen myöhäiskierroksen oluttuvilla.
Perjantaiaamu koitti ja oli kotiin paluun aika. Volvo, joka oli tien toisella puolella parkissa, ei ollut kelvannut kenellekään, vaikka kuskin puolen ovi oli jäänyt lukitsematta, kummia nuo Virolaiset?
Paluumatkalla viimeistelimme hankintoja. Mainittakoon, että
Kauko ja Väiski tyhjensivät Tallinnan Selverin hyllyt totaalisesti
Karksi Ordumeisteristä. No kun puolen litran pullo maksaa reilut
9 kruunua ja Suomessa saa vielä pullosta 10 senttiä palautusta,
niin ymmärtäähän tällaisen innon ja pieteetin.
Mukava reissu, kunnon kumppanit Volvo mukaan lukien!
Kertoili: ET Hessu