Reilu vuosi on asuttu täällä Real Ale (reilu ale) maassa. periaatepäätös
- ei kaljaa kotiin - on pitänyt aika hyvin, ja niinpä olemme viettäneet
kohtuullisesti aikaa paikallisissa pubeissa.

Ensimmäinen havainto: pubiin ei mennä juomaan kaljaa, varsinkaan liikaa
kaljaa. Parkkipaikat ovat täynnä, moni tulee pubiin autolla. Toisaalta,
parikymppiset eivät kisko kaljaa vaan limuviinoja, jopa ruoan kanssa.

Vanha käytösopas sanoo että leidit ottakoot pienen tuopin (tai vaikka
neljä niitä) ja pysykööt takahuoneessa. Tätä näkee arvonsa tuntevissa
perinteikkäissä paikoissa edelleen. Toisaalta, vaikka  brittien
kakkossääntö on "älä käyttäydy väärin" niin ykkössääntö on "jos joku
käyttäytyy väärin älä ole huomaavinasi".

Fiddle and 'Bonen barimikko kertoi luottamuksellisesti että hanoja ei
pestä kovin usein ja että heillä pääsee joskus harvinaisemmat merkit
vanhenemaan.

Niin merkkejä ? Pehmeän täyteläiset ovat suosikkejamme.
- Boddington. Worthington. John Smith extra smooth.

Näitä juotiin paljon aluksi kun on niin helppo tilata (Huom Guinnesin
saa nyt monessa paikassa halutessaan myös kylmänä !)
- Bass. Guinness.

Vähemmän on tykäytty seuraavista
- Theakston Best Bitter. Pedigree. Old Speckled Hen.

Pullossa on maistettu näitäkin, ihan kivoja. Musta lammas on Theakstonin
entisen omistajasuvun uudesta yorkshireläisestä pienpanimosta.
- Black Sheep. Hobgoblin. Spitfire. Newcastle Brown Ale.

Tää oli tölkkikamaa ja kamalaa, nimen takia piti ostaa
- Jaguar light lager.

Joskus pitää saada lageria ruoan kanssa - jälkimmäisen kiinalaiset
lausuu "kaspei".
Tyttöjen kesäjuoma on lager shandy jossa on puolet limonadea sli
sitruunasoodaa - yllättävä vappusiman maku.

- Carling. Carlsberg.

Terveisin liki kesaisesta Englannista, Elena ja Ari