Prahan matkaraportti 2005

Olut-torvien, Väiskin ja Kaukon, Tsekkioluiden valloitusmatka alkoi 2.10.2005, aikaisin sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Air Finlandin väljästi täytetty kone starttasi aikataulussaan kohti Prahaa kello 8.10. Väljästi oli humaloitu yhtiön ainoa olutmerkkikin, Carlsbergin peruslitku. Näin karuissa olosuhteissa matkustajat viettivät kaksituntisen kuljetuksen, kuivailmaisessa koneessa 779 hehtoPascalin paineessa. Valon pilkahduksia alkoi vähitellen näkyä paitsi taivaalta, myös Väiskin ja Kaukon naamoilta lentokoneen laskeutuessa kello 9.20 Prahan lentokentälle – hyvät oluet olisivat kohta janoon nääntyvien matkamiestemme tukevassa otteessa.

 Asetuttuamme hotelliin lähdimmekin oitis lähimpään oluttupaan – mitä ei ollut vaikea löytää, niitä kun on tässä ihmisoikeuksistaan hyvin huolen pitävässä kaupungissa kivenheiton välein useampiakin. Ensimmäinen ilta kuluikin hotellin lähiympäristön oluttupien tarkastelussa. Tarkastamatta ei myöskään jätetty pikkupuotien olutkaappeja. Tarkastelu hoidettiin niin suurella pieteetillä, että nukkumaan päästiin vasta aamuyöllä 21 tunnin valvomisen jälkeen. 

 Maanantai 3.10.2005 alkoi ihmisen perusoikeuksien vaalimisella – aamupalapaikka oli siis löydyttävä ja löysimmehän me.  Suunnittelimme antaumuksella lomaviikon ohjelmaa, molemmilla oli mielessä edellinen matka Hampuriin, ja siellä paikalliseen Janoiseen Loheen eli tarkemmin sanoen Max & Consorteniin, blondien vauhtia mittaamaan. Sinne päätimme lähteä keskiviikkona, joten ei muuta kuin ajoissa liput ostamaan Päärautatieaseman matkatoimistosta. Meno-paluumatka Hampuriin tulikin kalliiksi: 160 € henkilöä kohden. Kello 13:42 päätimme aloittaa ankaran säästökuurin. Laskimme, että yhden tuopillisen juomalla säästäisimme 4 euroa, joten matka tulisi maksettua takaisin juomalla vähintään 40 tuoppia  (n. 5,7 tuoppia päivässä) - siinä päivän tavoiteannos.

 Illan aikana päätimme tehdä lakialoitteen, joka velvoittaisi jokaisen ruokailupaikan sijoittamaan juomalistalleen Koffin Velvetin. Tämä vaatimus tullaan osoittamaan Anneli Jäätteenmäelle. Velvet äkkiä takaisin Lapuan S-markettiin ja hotelli Lapuanhoviin! Totesimme yksimielisesti, että Suomen olutkulttuuria voidaan nostaa koulutuksen lisäämisellä (humalointi mm.). Peruskoulun pakolliseksi talousaineeksi pitää ottaa oluen pano.

 Maanantain oluenvaalimisen päätettyämme totesimme suuren osan kuluistamme Prahassa menevän hyväntekeväisyyteen;  hyvän oluen paneminenhan on hyväntekeväisyyttä jos mikä. Matkaamme voisi siis oikeutetusti kutsua hyväntekeväisyysmatkaksi.

 Tiistai 4.10.2005 alkoi tutulla perusoikeuksien kunnioittamisella, eli hyvän aamiaisen merkeissä.  Suunnitelmissa oli lähteä Vanhankaupungin linnaa ym. nähtävyyksiä kiertelemään.  Tämä vaati pohjaksi runsaan lounaan. Juuri tarkoitukseen sopiva paikka löytyi aivan hotellimme vierestä, Ubulinu – paikka jossa koko matkan ensimmäiset oluet kurkkuumme kulahtivat. Totesimme Väiskillä olevan hyvin koulutettu ruoka-, tarkemmin sanottuna siis juomatorvi – sehän on olutsiepolla ’olut-torvi’. Kupumme ravittuamme levähdimme hetken jatkaaksemme vanhankaupungin linnalle kiertelemään. Matka oli pitkä ja kivinenkin – sijaitsihan linna kellobarometrimme mukaan 77 metriä Vltava –joen yläpuolella. Kevensimme taskujamme eräälle hyväntekijälle ja puolivälissä nautimme oluen, ja niinpä jalat kantoivatkin meidät aina mäen päälle asti. 

Illan aikana päätimme perustaa Olutseuran webbisivuille Kuntalistan, jossa mainitaan ne nyrpeät kunnat, jossa ei tarjota hyvää olutta. Olutseura Esat ry:n toimintoja: Ilmianna kunta, jossa ei ihmisoikeudet toteudu! Jos on toteutunut, ilmoita siitäkin. Hyvän oluen ravitessa sieluamme ja ruumistamme, päätimme
lisäksi tehdä englanninkielisen kunniakirjan blondeille, missä kerrotaan heidän vauhtinsa ja perustelut hyvälle palvelulle (nopeuden yksikkönä m/s). Illan lähetessä loppuaan haimme vielä kaupasta muutaman oluttölkin. Yllätykseksemme jouduimme huomaamaan, että Prahastakin löytyy Lapin Kultaa. Pullon kyljessä tosin lukee ”Water”, mutta pettämättömän makuaistimme ansiosta paljastimme tämänkin petoksen. 

 Keskiviikkona 5.10.2005 lähdimme kello 9.28 Holesovizen asemalta Budapest-Aarhus -junalla Hampuriin. Matkaan lähdimme passi ja hammasharja 
-periaatteella, tosin ilman hammasharjaa, sehän on meille kertakäyttökamaa.

 Junat olivatkin sitten viime matkastamme uusiutuneet; uutta oli mm. ilmastointi ja äänenvoimakkuuden säätämismahdollisuus, jotka muuten eivät tainneet kumpikaan toimia... Ikkunankin olivat penteleet teljenneet kiinni, joten emme saaneet viritettyä mobiilia sääasemaamme junaan. Emme tästä lannistuneet, vaan hyppäsimme väliasemilla ulos junasta mittaamaan lämpötilan. Havaintomme olivat seuraavat:

Kuten 6 vuoden takaisesta matkasta muistimme, Prahan lähellä maasto oli tasaista ja maatalousvaltaista. Ennen Deciniä Vltava on jo muuttunut  kanjonijoeksi ja maasto vuorimaisemaksi. Asutus on harvaa. Saksassa, ennen Dresdeniä maasto jälleen tasaantuu ja luo intensiiviselle maataloudelle paremmat mahdollisuudet. Tuulienergian käyttö on täälläpäin suosittua, päätellen tuhansista tuulivoimaloista. Tsekin puolella taas luotettiin enemmän ydinvoimaloihin.

Hampuriin saavuttuamme aloimme heti etsiä sopivaa, edullista hotellia, ja sellainen löytyikin helposti läheltä rautatieasemaa. Yöpyminen maksoi 41 €/henkilö, mutta pieni surffailu lähiympäristössä osoitti, että halvempiakin olisi löytynyt. Matkan väsyttämänä suuntasimme vanhasta muistista suoraan – tai korkeintaan pienen mutkan kautta - Max & Consorteniin nauttimaan hyvät oluet. Vanhassa kunnon Janoisessa Lohessa meitä tulikin heti vastaan uusi blondi, ja niin vaudikas, että saavuttaa jopa 10 m/s puuskanopeuden.  Blondin täytyi olla samaa juurta kuin edeltäjänsä vuonna 1999. Mutta kehitys kehittyy – niin blonditkin, ja etenkin niiden huippunopeus. Tuttuun tapaan saimme Lohesta myös hyvää ruokaa; olisi löytynyt aamupalakin, mutta avaavat vasta klo 10:00 mikä meille on liian myöhäinen – junan paluuvuoron on määrä lähteä jo 9.28 takaisin Prahaan. Kiertelimme myös lähipaikkojen kuppilat, matkan varrella näimme Hampurilaisen tulipalon sammutusnäytteen paikalliselta palolaitokselta. Loppuilta kuitenkin vierähti Janoisessa Lohessa, huippunopeata blondia ihastellessa ja hyvää olutta nauttiessa. Väiski tosin joutui parantelemaan oloaan viimeksimainittujen nautintojen lisäksi välillä kuumalla rommitotilla.

Torstaina 6.10.2005 oli aikainen paluumatka Prahaan. Halvassa hotellissa kuului kuitenkin aamiainen laskuun joten ihmisoikeuksiamme polkematta pääsimme matkaan. Aamujuna oli kuitenkin yli puoli tuntia myöhässä, joten aamuapalan olisimme sittenkin ennättäneet nauttia Lohessakin… Prahaan myöhään iltapäivällä saavuttuamme päätimme heti Holen rautatieasemalla ottaa oluet. Etsimme terassia; vaikka aurinko oli saavuttanut maksimikorkeutensa aikaa sitten, oli lämmintä – vielä 18,9 astetta. Päädyimme silti rautatieaseman pieneen, pimeään olutkellariin, jossa bongasimme matkan halvimmat oluet: 15 kc puolen litran Staropramenilta. Sen jälkeen samaa tietä takaisin hotellin, eli metrolla, joka Prahassa on hyvin kätevä kulkuneuvo vaikkei maailman metropolien rinnalla kovin pitkä olekaan. Illalla vielä muutama olut Hampurin matkan takaisin maksamiseksi ja niin oli tämäkin päivä saatu pakettiin.

 Perjantaina, 7.10.2005 oli vuorossa yhdistetty kävelyretki/ostosmatka ensin kauppakaduille (= Vacklavske Nametsky ja siitä oikealle, alhaalta).  Löysimme Kovat –tavaratalon, jossa vähän ostosteltiin.  Kiersimme Vanhan Kaupungin katuja takaisinpäin Vacklavin aukiolle.  Siitä päätimme palata samoja jälkiä takaisin, mutta niitä ei juuri löytynyt – löysimme silti Thai-Majallin, intialaisen ruokapaikan ja söimme siellä ruhtinaallisen aterian.  Kävelymatkaa kertyi yhteensä noin 12 km. Loppuilta sujui tuttuun ja turvalliseen tapaan kiertäen lähipubeja.

 Viimeisen kokonaisen päivän sarastaessa, eli lauantaina 8.10.2005, löytyy muistiinpanoistamme peräti 3 ravintolaa. Ensinnäkin, Ubulinu, ns. vakioruokapaikka lähellä hotellia, yllätti meidät jälleen kerran, paitsi hyvällä ruoalla, niin myös annoksen koolla.  Se ei nimittäin jättäisi isoakaan miestä nälkäiseksi, Kaukosta puhumattakaan. Palasimme keskustaan täydentämään ostoksia. Ostosretkemme paluumatkalla bongasimme Pivovarska Dum Panimoravintolan,  jonne palasimme illalla uudestaan. Siellä maistoimme muutamia paikan erikoisoluita , niin kauan kuin tilaa riitti. Paikka näytti olevan suosittu; illalla kova meno ja paljon asiakkaita. Paikalla teimme muutamia olutarvioita:

Koprivove Pivo (Nettle Beer)
Vihreä, karvas nokkosolut. Ei humalointia, nokkonen korvaa.     3,14159/4

Psenicne Pivo (Wheat Beer)
Näköinen, mutta ei kovin normaali tunnettu sellainen vehnäolut.  Vähän soundia sinnepäin ja väri oikea. 2,723/4

Kavove Pivo  (Coffee Beer)
Musta, kahvinmakuinen, ei erityisen paahtunut eikä humalan makuinen. 3,00001/4

Dum Pale
Raikas, hedelmäinen, kevyesti sitruunainen, humala ja mallas täydellisesti sopusoinnussa. 3,25/4

Banaaniolut
Sahtimaisen banaanimainen, hedelmäinen, samea, hiivainen, miedosti humaloitu. 2,893/4

Dum Tmave
Tuoksu raikas ja maltainen, täyteläinen ja maltainen maku.Katkerohumala huomattava ja aromihumala mieleen jäävän vahva. 3,714/4

Herb Beer
Kanelinen, pehmeä, suodattamaton ja pastoröimaton, humalointi mausteilla korvattu. Pitkä mausteinen jälkimaku. 3,37/4.

 
Koska paikka alkoi olla liian täynnä, jatkoimme lähempänä hotelliamme sijaistevaan paikkaan, Belgiskavalla. Sieltä vielä yksi arvio:

Svijany
Ihan uus ihanuus. Vinhasti humaloitu lager – se tytkyttää jo juodessa ja jää soimaan ’korvissakin’ (Väiski sekoitti musiikkiin), kuohu eli vaahto on kuin piste y:n päällä.

 Samaisessa ravintolassa Väiski huomasikin blondin, joka tosin istui tiskin väärällä puolelle – ja nimenomaan istui. Koska blondi oli siis hidas, tapahtumasta syntyi opetus: ”Jos kusettaa, älä käy kolmatta kertaa kusella, jos blondi on matkan varrella. Kun käyt kusella, älä katso blondia silmiin kuin hetken ja sitten brunettea koko ajan.” Välillä Väiski ihasteli edessämme istuvaa pitkätukkaa, joka muuten ei ollutkaan nainen… No, ulkonäkö pettää, mutta illan mittaan jouduimme vain kaukon sanoin toteamaan että ”Onneksi on blondeja, ilman blondeja ei olisi onnea”, jota Väiski kohteliaasti myötäili. Kauko jopa luuli olevansa nopea puhuessaa blondeista mutta haukkasi paskaa puhuttuaan bruneteista.

Sunnuntaina  9.10.2005 oli vuorossa matkamme ikävin osuus: palaaminen Suomeen ja niin aikaisin ettei enää kerinnyt oluttakaan maistamaan. Sitä oli aika enää muistella ja julkaista hintaseurantamme tulokset:

Oluen keskihinta Prahassa, 0,5 litran tuoppi:

Ravintolat
-keskihinta 36,4 kc (=1,25 €)
-halvin 15 kc (=0,51 €) (Nadraci Holovice)
-kallein: 90 kc (3,10 €) (Savarin Cafe, Vacklavske nametski)

Kaupat
-keskihinta 19,5 kc (0,67 €)

Lentokentällä oli vastassa niin kova ruuhka, että kiilaamalla ja juoksemalla vielä ennätimme koneeseen. Koneessa tuttuun tapaan huonoa olutta
ja sitten laskeutuminen Helsinki-Vantaalle, jossa meitä odotti melko kaunis ja lämmin sää.  Huono olut ei meitä enää haitannut, olimmehan keränneet vararavintoa kymmenien pitkien muodossa. Pitkälle mieli myös Air Finlandin kone, jota jouduttiin tuuppaamaan metrin taaksepäin.

kirjoitti Kauko
Olutseuran Ylitappi