Helsinki – Vilna – Kaunas – Vilna – Helsinki

18.1.2006 Helsinki – Vilna,
lento Aero:n ATR72 potkurikoneella, lentoaika noin 1h 20 min, koneen ikkunat olivat huomattavan likaiset. Välipalaksi tarjottiin kolmioleipä ja kahvi. Matka Vilnan lentoasemalta kaupunkiin taittui paikallisbussin kyydillä ja pääsimme varsin lähelle hotelliamme, Reval Hotel Lietuva. Kari Ahti oli vastaanottamassa meitä ja oli varannut lounaspaikan (Pronto) läheisestä Europa ostarista. Lounas koostui seisovan pöydän antimista ja hinta määräytyi sen mukaan, mitä lautasilleen valitsi. Olut oli haettava erikseen baaritiskiltä eikä siinä ollut monia vaihtoehtoja, Svyturys Extra vaikutti kovin laimealta humaloinniltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan.

Seuraavaksi suuntasimme Kaunasiin tutustumaan paikallisen ilmatieteen laitoksen luotausasemaan. Vähän yli 100 km:n matka taittui bussilla ihan siedettävästi, mutta kylmän sään vuoksi havaintoaseman tutkiminen ulkotiloissa oli melkoinen koettelemus – pakkasta oli noin 20 astetta ja varsin voimakas viima lisäsi tuskaa.

Kaunasissa suuntasimme sitten keskustaa kohti ja etsimme illansuun ajanvietteeksi paikallista ravitsemusliikettä. Iso joukkomme ei mahtunut aluksi sisään mihinkään, mutta kun eriydyimme, alkoi tilaa löytyä. Menimme Berneliu Uzeigaan ja siellä yläkertaan (www.berneliuuzeiga.lt). Useimmat nauttivat päivällisen, mutta muutamat vain tutustuivat paikallisiin oluisiin. Kalnapilis maistui melko maltaiselta, mutta ei siinä muuta ollutkaan, katkero ja jälkimaku puuttuivat. Svyturys Extra oli Markon mielestä aluksi humalalla höystetty, mutta sen jälkeen muistutti huomattavasti Kalnapilis –tuotetta.

Paluumatka Kaunasista Vilnaan sujui rattoisammin kuin meno ja illalla paettiin vielä paikalliseen oluttupaan, Avilys Small Brewery, Korio Dark, erinomaisen keskinkertainen, vähämerkitysolut.

19.1.2006 Torstain aamupäivä, aina klo 13 saakka vietettiin hotellin tiloissa erilaisia seminaariaiheita kuunnellen ja keskustellen. Koska sää oli edelleen hyvin kylmää ja odotettavissa oli päivällinen illalla vanhan kaupungin puolella, suuntasimme hotellin lähellä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Erikoinen ravintolakulttuuri pisti silmään ja aiheutti kouristuksia vatsassa; palvelu oli tosi hidasta ja kömpelöäkin, olimme liikkeellä kahdestaan Markon kanssa ja Marko sai annoksensa noin kolmen vartin päästä tilauksesta. Kiinalaisrantolan tyylin mukaisesti annos oli lämpölaitteen päällä, mutta laitteesta puuttui tuli, Omaa annostani sain odottaa vielä 10 minuuttia lisää ja sitten kävi ilmi, ettei annokseen kuulunutkaan riisiä. Olisi odottanut huomautettavan tuollaisesta seikasta tilattaessa. Tilasimme oitis riisin ja saimme odottaa vielä 5 minuuttia. Onneksi ruoka oli maittavaa, mikä lauhdutti mieltä kuten sekin, että saimme vatsamme täyteen.

Vielä jäi aikaa ennen yhteistä päivällistä käydä Europa ostarilla ostoksilla. Hintataso oli varsin edullinen ja valikoima esimerkiksi vaatepuolella varsin laaja.

Päivällistä odotellessa päätin tutustua hotellimme ala-baariin ja kysyin siellä, mitä olutta he voisivat suositella. BaariMikko osoittautikin asiantuntijaksi ja hän ehdotti, monin sanoin esitellen, paikallisen pienpanimon olutta. Panimo on Unikalus Palikimas, sijaitsee maaseudulla Birzai:ssa, perustettu 1750, ja olut Butautu, dvaro alus; punertava keskitumma, kaunis vaahtokukka kestää kauan. Melko makea alkumaku ja kuin kuohuviini fiilis, mutta sen jälkeen täysmallashyppy, jälkimaku on olemassa, mutta ei säväytä. Kokonaisuutena pienpanimon hyvä panos Liettuan olutkulttuuriin. Huomattava poikkeama suomalaisesta lainsäädäännöstä oli, että ravintolasta voi ostaa täyden olutpullon (1 lirta) mukaansa.

Päivällinen nautittiin vanhan kaupungin Tores-ravintolassa. Ruokajuomaksi sain täällä niin harvinaista, paikallista tummaa olutta.

20.1.2006 Perjantai aamupäivä vietettiin kuunnellen seminaariesitelmiä. Paluulento alkaisi kello 18:00 ja huone olisi luovutettava klo 14:00. Lounas ja viimeiset ostokset suoritettiin Europa ostarilla. Kuljetus kentälle lähti hotellista 16:30.

Vilnan lentoasema on varsin pieni ja potkurikone (liettualainen) oli aluksi hyvin kylmä – lämpötila kohosi vasta jonkin matkaa lennettyämme.