Muistiinpanoja matkasta Prahaan keväällä 2002:
Olin jo edellisen käynnin perusteella tosi motivoitunut tutkimaan
Prahan olutkulttuuria
ja kun tällainen mahdollisuus aukeni kohdalleni, olin enemmän
kuin tyytyväinen tilanteeseen.
Keväinen Praha odotti meitä maanantaina 18. maaliskuuta ja
olin selvitellyt sääennusteita
nykyisillä menetelmillä (Internet). Ennusteiden mukaan
sään piti suosia meitä, mutta
kokonaisuus oli kaikkea muuta, kun keskiviikosta alkaen oli sateenvarjo
tarpeen
pitää mukana vaikkapa varmuuden vuoksi, mutta sitä myös
tarvittiin.
Heti saavuttuamme Prahaan olin alkajaisiksi tarkkaillut bensan hintaa,
joka osoittautui
jonkin verran halvemmaksi kuin Suomessa eli litrahinta oli 0,814 €
(4,84 mk). Kyllä
siinä tuli havaittua myös taajaan esiintyvät olut-tuvat
ja ravintolat, joita oli tarkoitus
testata hetken päästä.
Leimaa antavaa paikallisille Pubeille on se, että jokaisessa saa
eteensä hyvän oluen
sen kummemmin miettimättä mitä ottaisi - toisin kuin
kotoisissa kuppiloissa, joissa
Lapinkulta kiikutetaan nenäsi eteen, jollet hoksaa kysyä
onko mitään erikoisoluita
saatavilla. Toinen merkillepantava seikka on prahalaisen oluen
hinta, se maksaa
noin 15 - 20 Kc (Koruna) tuopilta, mikä on noin 3 mk eli 0,50
€. Siis melkoisen
sopivaa kukkarolle nauttia muutama huurteinen Prahassa.
Meille oli kerrottu, ettei ole mitenkään välttämätöntä
käydä kunnianarvoisassa
Sotamies Svejkin kapakassa, 'Hostinec U Kalicha', koska suomalaiset
ovat antaneet
vähemmän mairittelevan leiman itsestään siellä
vieraillessaan. Kuitenkin sattui niin,
että hotellimme oli aivan nurkilla, joten kyllä sinne oli
mentävä, eikä epämääräiset
ennakkotunnelmat saaneetkaan vahvistusta, vaan käyntimme tuossa
merkkipaikassa
oli muistiinpainuvan antoisa. Paikassa lyödään
kävijän kouraan passi, jossa onkin
valmiina leima tästä käynnistä ja tilaa uusille
leimoille sivukaupalla. Sveijkin kapakassa
oli maineikkaan Radegast -panimon oluita ja tuopillinen tummaa Radegastia
maistui
erinomaisen hyvältä.
Olimme valinneet Matka-Vekan matkan Prahaan ja onni oli jälleen
myötämme, kun
heillä oli tarjota järjestetty panimokierros, johon kirkuen
ilmoittauduimme jo Suomessa.
Paremmin ei voisi olutharrastajan kohdalla käydä. Ensimmäinen
ravintolapanimo oli nimeltään
Novometsky Pivovar ja siellä meille selvitettiin, miten olutta
pannaan.
Panimomestari selvitti mäskäyksen salat ja keiton sekä
humaloinnin pannujen ääressä.
Näillä laitteilla pystyy kertapanossa keittämään
vierrettä 1500 litraa ja menekistä riippuen
sitä pannaan kerran tai kahdesti viikossa. Omaan myyntiin
tehdään vaaleata ja tummaa
lageria, joita saimme maistaa paikan päällä.
Pannun äärestä siirryimme käymishuoneeseen, jossa
avoimen käymisastian pinnalla näimme
kauniin käymisvaahdon, joka rusotti hienosti antaen ymmärtää,
että menossa olisi tumman
lagerin teko.
Kierroksen jälkeen saimme siis maistaa talon omaa olutta ja samassa
tilaisuudessa meille
jaettin Certifikat merkiksi suorittamastamme panimokurssista. Lisätietoa
paikasta saa
osoitteesta www.npivovar.cz (ei tosin auennut kokeiltaessa).
Seuraavaksi siirryimme lähettyvillä sijaitsevaan Pivovarsky
DUM ravintolapanimoon, jossa
kuulimme siellä valmistettavan erikoisoluita. DUMssa valmistetaan
Vehnäolutta, banaaniolutta,
kahviolutta, shampanjaolutta, kirsikkaolutta maaliskuun olutta sekä
tummaa ja vaaleaa lageria.
Maistelussa syntyi seuraavia mielleyhtymiä:
Vehnäolut: Vehnäoluelle tyypillinen mieto tuoksu,
hedelmäinen maku, kevyesti humaloitu,
kuitenkin kestävä jälkimaku. Sopii myös vahvojen
juustojen seurassa. Samea väri kuten
yleensä vehnäoluissa, mutta kestävä vaahto.
Maaliskuun Olut: (13%) Tosimaltainen tuoksu ja maltainen maku,
keskitumma väri, kirkkaan
ruskea. Maku on neutraalimpi kuin maltaisuudesta voisi päätellä.
Siitä kerrottiin, että maltaat
idätettiin normaalia pidemmälle ja paahdettiin runsaasti.
Omasta mielestäni olisi voinut käyttää
sitä mallasta sitten vähän runsaammin, että olisi
tullut syvyyttä Maaliskuun olueeseen.
Shampanjaolut: Tässä olut on jälkikäytetty
viinihiivalla, joten on saatu kuohuviinimäinen tuote.
Kuohu häviää parissa silmänräpäyksessä
ja 'olut' tuoksuu viiniltä. Shampanjamaista pienellä
oluen ominaisuudella, laiha väri (kuten pitääkin olla)
terhakka ensimaku, mutta köyhä jälkimaku.
Banaaniolut: Banaaniolut on tuttu sen vuoksi, että
sitä on tullut tehtyä useita kertoja.
Se on yksinkertaista siksi, että tietyt oluthiivat ja varsinkin
Rajamäen hiiva tuovat väkisinkin
olueeseen banaanin vivahteen.
Tämä tuote tuoksuu banaanilta, on väriltään
samea ja vaalea, kuohu ok. Pehmyt rauhallinen
maku, jossa maistuu banaani vähemmän kuin tuoksuu.
Olutharrastajalle voi suositella Prahassa tällaista järjestettyä
ravintolapanimokierrosta, koska
siinä saa hyvän kuvan paikan tuottamista oluista ja järjestely
oli ainakin tässä tapauksessa hyvä.
Todistaa Väiski